Saapuminen Keniaan

Lauantai 22.2.2014

Lentomatka Helsingistä Amsterdamin kautta Nairobiin sujui mukavasti ja melko nopeastikin. Amsterdamissa lentojen välillä oli vain tunti, mutta hyvin matkatavaramme ehtivät Kenyan Airlinesin koneeseen eli tulivat perille matkustajien mukana samalla koneella Nairobiin.
Afrikan lämmin henkäys otti vastaan matkaajat. Sää oli pilvinen ja aivan otollinen autoiluun. Selvitimme Nairobin lentoaseman tarkastusmuodollisuudet klo kahdenksaan mennessä. Sovitusti meitä oli vastassa Lornah Kiplagatin autonkuljettaja Assan saapujien nimellä varustettu nimikyltti kädessään. Tervetulotoivotusten jälkeen pakkasimme laukut Assahin autoon ja niin matka Nairobin lähellä (n. 10 km) sijaitsevaan kansallispuistoon saattoi alkaa.

Runsaan neljän tunnin kansallispuistoajelun aikana saimme tutustua Afrikan useimpiin villieläimiin. Näimme mm. apinoita, simpansseja, kirahveja, seeproja, erilaisia antilooppeja, puhveleita, erilaisia lintulajeja, krokotiilejä, virtahepoja ja kilpikonnia. Ainoastaan leijonia emme onnistuneet näkemään vaikka niitä oli ko. päivänä nähty ja etsiskelimme niitä vihjeiden perusteella. Oli upeaa katsella ihan läheltä monia eläimiä ja kuvata niitä sekä tietenkin savannia ja muuta ympäristöä. Assan ei tosiaan ollut ensimmäistä kertaa safarilla. Niinpä retken aikana kuulimme mm. leijonien ja antilooppien välisistä kuolonkamppailuista ja Kenian perhoslajien runsaudesta (30 000).

Nairobista matkaamme liittyi Assahin serkkutyttö, joka ei ollut aikaisemmin paljon Nairobia kauempana matkannut. Yhdessä matka taittui välillä tankaten sekä autoa että matkustajia. Ulla sai noin kuuden tunnin ja 340 kilometrin matkan aikana hyvän kuvan Afrikan maisemista ja ensivaikutelmia elämänmenosta Nairobista lähdettäessä tien varrella oli kilometreittäin pienen pieniä (metristä pariin levyisiä) myyntikojuja. Assan kertoi, että maanviljelijät tulevat lähelle kaupunkia omien tuotteidensa kanssa ja kaupunkilaiset puolestaan saavat ostaa edullisesti tuotteita ko. alueelta.

Assan oli valinnut tarkoituksella ns. maisemareitin, joka kulki Lake Nakurun kansallispuiston vierestä. Noin puolet matkasta oli todella vehreää viljanviljelysaluetta. Peltojen lisäksi huomiomme kiinnittyi mango- ja limettitarhoihin sekä kauniisti kukkiviin oleanteripuihin. Noin kolmannes matkaa oli karjankasvatusaluetta. Lehmiä oli laitumilla ja paljon tien varrella siirtymässä iltalypsylle. Tien varrella oli isoja kylttejä yhden alueen paikallisesta herkusta: hapanmaitotuotteesta, jonka valmistuksessa käytettiin osittain savustusta. Ylängölle saavuttaessa kylillä puolestaan kaupattiin hunajaa, joka oli pakattu lasipulloihin. Assan näytti meille puita, joissa oli korkealla noin 60 x 15 x 15 cm mittaisia hunajankeräyksen puulaatikoita. Yksi ihan uusi juttu meille oli hamppupuu, jota kasvoi tien varrella rivistönä tai laajoina puistoina.

Teimme matkaa lauantaina iltapäivällä ja illalla. Tien varren kaikissa kylissä oli paljon väkeä liikkeellä. tungoksesta huolimatta kiireettömyys oli silmiinpistävää. Osa väestä oli jo pukeutunut juhla-asuihin. Assan oli hyvä kuski halliten hyvin mm. kylissä olleet liikenteen hidasteet. Hän ja serkkunsa pitivät koko matkan ikkunoita raollaan välittämättä toisinaan tosi vahvasta pakokaasusta tai iltatulien savuista. (Ulla tunnisti ko. katkun farkuissaan vielä parin päivän päästä). Ylitimme päiväntasaajan. Siinä pienenpienen kuvauspysähdyksen aikana kymmenkunta aktiivista korujen kaupustelijaa piiritti automme. Selvisimme matkaan kiireeseemme vedoten – nimittäin Assanin suunnitelma oli ajaa koko matka päivävalossa.

Illan hämärtyessä maisemat jylhistyivät ja välillä vuoristossa tie nousi melko jyrkästikin ylös. Ikävä vain, että illan pimeys esti viimeisen tunnin aikana ympäristön ihailun. Pimeällä vuoristotielläkin oli usein liikkeellä ryhdikkäitä jalankulkijoita yksin, pareittain tai pieninä ryhminä – ilman taskulamppuja. Kaikki kävelivät kiltisti tien reunaa. Tähän porukkaan ei kuulunut lehmälauma, joka matkasi mäeltä laaksoon ilman ihmissaattajaa. Assan piti asiaa luonnollisena ja totesi, että kyllä lehmät kotiinsa löytävät ilman saattajaa.

Perille Itenin 2480 metriä merenpinnasta sijaitsevaan leirikeskukseen High Altitude Training Centeriin (HATC) saavuimme klo 21 maissa. Iloisena leirin palveluväki otti vastaan meidät suomalaiset. Pääsimme nauttimaan HATC:n päivällisestä.

HATC:n huone 18 oli varustettu ruusukimpuin ja tervetulotoivotuksin meille – todella lämmin vastaanotto. Nyt pikaisesti nukkumaan - siirsimme laukkujen purkamisen sunnuntaille.

Harri huokaili: Ah, jälleen Itenin leirikeskuksessa! Ja Harri jatkoi todella lämpimästi: Tervetuloa tänne Ulla! Juoksuohjelmamme voi alkaa!

Kiitollisin terveisin Ulla ja Harri

 

Assan saapui vastaan meitä Nairobin kentälle.

Laukut autoon ja ei kun menoksi Nairobin

kansallispuistoon katselemaan eläimiä.

Nairobin kansallispuistossa oli nähtävää.

 

Apinat näyttäytyivät hetimmiten.

 

Kapeaa tietä riitti.

 

Puut olivat kauniita.

 

Maasto oli kuivaa.

 

Antilooppeja näkyi runsaasti - erilaisia.

 

Lampi kukoisti sinisenä lumpeiden kaltaisia kukkia.

 

Ihmeellinen kyttyräniskalintu?

 

Antiloopit näyttäytyvät

 

Nämä antiloopit eivät pelkää ihmisiä.

Sulavalinjaisia eläimiä

 

Kauniit ja ylväät liikkeet

Kaunista!

 

Eipä taida olla leijonia lähistöllä, koska antilooppi on näin rauhallinen.

Nämä marakatit riiviöt varastivat ruisleipämme.

 

Yllättävän hyvin näille maistui meetwurstileivät.

 

 

Tähän aikaan puistossa ei ollut ruuhkaa.

 

 

Eri eläinten kalloja tunnistettavaksi.

 

 

näitä riittää ...

 

Sitten etsimään oppan kanssa jalan virtahepoa ja krokotiilejä.

 

Eipä tuosta likaisesta vedestä mitään erota.

'

Tuolla jossakin pitäisi näkyä virtahepo - näkyykö?

Oppaasta ei saanut ottaa valokuvaa, siksi kuva hänestä salaa vain takaa.

 

 

Mandariinilintuja taivaalla.

 

Kohta pitäisi näkyä krokotiilejä.

 

Joko häämöttää?

 

Ei näy?

 

Löydämme penkereitä, joilta virtahevot ovat laskeutuneet veteen.

Mutta muuten emme näe virtahepoja.

Seuraamme opasta.

 

No mutta, minkä eläimen jälkiä nämä ovat. Aivan oikein: leijonan.

Leijona on kulkenut tästä viime yönä - jaaha :)

 

Todellinen afrikklainen näkymä!

Nyt kuulemma olemme lähellä krokotiilejä?

 

Totta, siellähän krokotiili lepää liikkumatta - onneksi!

On kuuma päivä ja krokotiili haluaa ottaa aurinkoa.

 

Mielenkiintoista?

 

 

Matkaajat iloisia näkemästään.

 

Tässä voi verrata monin tpossuuni leijonan jättämiä jälkiä.

 

 

 

Antilooppeja jälleen.

... laumoittain.

 

Kaunista savannia - leijonia vain ei näy.

 

Assan kuski saa tiedon, että lähistöllä on nähty muutama tunti sitten leijonia - kiiruhdamme eteenpäin tarkkaillen maastoa.

 

Eipä taida leijonia olla lähistöllä, koska seeprat syövät aivan rauhassa.

 

Raita ja juova poikineen ...

 

Kaulaa riittää kirahvilla.

 

 

Ylväs eläin.

 

Upeita yksilöitä.

 

Pääsemme näin lähelle kirahveja - uskomatonta!

 

Seeprat ja kirahvit viihtyvät keskenään.

 

Todellinen afriklkalainen näkymä!

 

Ja edelleen ...

 

Pitkästä kaulasta on hyötyä ruokaillessa - ylettyy korkealle ja

puiden latvoista on helppo löytää syötyävää.

 

 

Kaunista!

 

Ei näy leijonia?

 

Mutta sitäkin useampia kirahveja.

 

Tähyilemme tarkasti maastoa - mutta tuloksetta - leijonia emme kohtaa tällä safarilla.

 

Sen sijaan erilaisiin lintuihin törmäämme.

 

Maisemaa riittää.

 

Saavunmme ihmisten taukopaikalle.

 

Olemme tyytyväisiä Assanin opastukseen safarilla - tuntee niin paljon eri eläimiä.

 

Tässä on kalliokani piilossa - löytyykö?

 

No kyllähän sen huomaa tarkkasilmä.

 

Kaktukset ovat kukassa - harvinaista?

 

... mutta kaunista!

 

Risteyksiin on tehty tällaisia viitotuksia.

 

Kyllä näillä pitäisi löytää etsimänsä.

 

 

Poistumme safarilta ja jatkamme ajomatkaa Nakurun kautta Iteniin - jylhiä maisemia.

 

Kaunista rinnettä

'

Pysähdymme myyntikohun luona ja Harri saa tingata. Assan ja hänen serkkutyttönsä ihailevat sillä aikaa maisemia.

 

Jotakin tarttuu mukaan ...

Päivätasaajan kohdalle on merkitty 5 km:n juoksun lähtöviiva.

 

Olemme päiväntasaajalla.

 

 

Samoin he!

 

Lähdimme ripeästi, koska paikalliset alkoivat ahkeraan myydä meille tuotteitaan, etenkin hunajaa.

 

Saavumme Iteniin ja HATC:in leirikeskukseen illalla yhdeksän aikaan.

Tässä leirin tarjoiluaikataulut.

 

Tässä tyttö, joka oli huoneemme ruusujen hankkija - kiitos!

 

 

Ruusukimppu odotti huoneessamme leirikeskuksessa.

 

Tervetulotoivotus pitkään odotetuille vieraille - meille!

 

 

Saavuttuamme leirikeskukseen Assanin auton toinen takarengas osoitti tyhjenemisen merkkejä. Onneksi pääsimme perille ilman haavereita.