Ulla ja Harri Keniassa 22.2.-16.3.2014: Julius ja Sibylla Nakurun juoksukisoihin – kenialaisten kaipaamaa sadetta

Keskiviikko 12.3.2014

Harrin aamutreenit

Harri heräili tänä aamuna jo klo 05:50 ja yritti saada blogia päivitetyksi. Internet-yhteydet eivät toimineet eilen illalla, eikä vielä tänä aamunakaan, joten valmistelin itseni juoksukuntoon. Hyvästelin ensin kolumbialaisen Yolandan kotimatkalle. Hän osallistuu New Yorkin puolimaratonille ensi viikonloppuna ja pääsee vasta ensi maanantaina kotiinsa Kolumbiaan. Tsemppiä hänelle! Ulla jäi nukkumaan J.

Päätin kiertää kaksi kertaa maisemareitin ja neljä kilometriä päälle, jolloin 20 km täyttyi. Tänään kaksikymppinen sujui rennommin kuin eilen aamulla. Kauniisti aurinko alkoi nousta vuorten takaa – ensin punerrus ja sitten keltainen kirkkaus saapui iloksemme. Melko samaa vauhtia painelin kuin eilenkin, loppuaika 1:56 (5:48) leirille saavuttuani. Aurinko paistoi lämpimästi.

Ulla oli herännyt ja siksi kiiruhdimme aamupalalle. Tein pienen muutoksen tämän päivän toiseen treeniin. Minun oli tarkoitus juosta kevyttä 10 km ja sisällyttää viimeiseen kilometriin 10 x 100 metrin vedot. Päätinkin lähteä aamupalan jälkeen vetotreeneihin Eldoretin tielle. Mukavasti sain nopeutta kinttuihini, vedot välillä 3:15-3:28 min/km, mukana sekä alamäkeä että ylämäkeä. Vetotreenien jälkeen lepäilin runsaan tunnin, jolloin Ulla kävi omalla kevyellä 50 minuutin lenkillään ja venyttelemässä.

Uintia ja allasjuoksua

Tämän jälkeen kiiruhdimme uima-altaalle, Ulla tavallisessa uimapuvussa postikortteineen ja minä Timo-työkaverini lainaamassa triatlonistin märkäpuvussa. Kiinnitin juoksuvyön ja sitten pulahdin viileään altaaseen. Juoksin altaassa tunnin verran. Erittäin kevyesti juoksu onnistui märkäpuvussa. Lisäksi minulla oli räpylähanskat käsissä. Mielettömän mukava treeni ja vaikutti hyvin palauttavalta. Myös Ulla pulahti altaaseen ja nautti uimisesta pilvisen taivaan alla.

Julius juoksukisoihin – viimeinen hierontakerta

Lounaan jälkeen kiiruhdimme hierontaan Juliuksen luo. Julius ilmoitti, että hän osallistuu 1.500 metrin kisajuoksuun Nakurussa perjantaina ja lauantaina ja hän lähtee sinne jo huomenna torstaina. Näin perjantaiksi sovittu hieronta peruuntui ja tämä hierontakäynti jäi leirijakson viimeiseksi. Julius oli erittäin pahoillaan muutoksesta. Totesimme, että hänen on ilman muuta päästävä osoittamaan juoksutaitojaan, jos vaikka joku koutsi huomaisi hänet. Hieronta oli jälleen taivaallista. Haikeat jäähyväiset ja erotessa oli surullinen mieli niin Juliuksella kuin meillä. Mutta ehkä tapaamme vielä joskus uudelleen J. Tänään saimme päivällä sadetta ensimmäisen kerran leirimme aikana. Muutaman kerran on saatu kuuroja öiseen aikaan.

Ryhmäjumppaa, blogipäivitystä, piipahdus Sibyllan luona, Susan ja intialainen veroneuvoja

Iltapäiväteen jälkeen Ulla suuntasi HATC:in ryhmäjumppaan Harrin jäädessä päivittämään blogia. Nyt illansuussa näyttää nettikin toimivan. Ryhmäjumpan jälkeen Ulla jäi vielä kuntosalille venyttelemään ja sinne saapui Sibylla (nuori nainen, jonka Ulla tapasi gymissä leirin alussa ja monessa eri vaiheessa). Sibylla oli jo aiemmin toivonut, että kävisimme hänen kotonaan ja näkisimme hänen lapsensa. Nyt oli siihen viimeinen mahdollisuus, sillä Sibyllakin lähtee huomenna Nakuruun juoksukilpailuihin, lajina 800 m. Piipahdimme ruokakioskin kautta Sibyllan luona. Koti oli yksi huone rivitalossa alle kilometrin etäisyydellä HATCista. Sibylla kertoi siivonneensa koko päivän ja siistissä kodissa tuolien (muoviset puutarhatuolit) päällä olikin pitsiliinat. Sibylla asuu tyttärensä kanssa ainakin ensi jouluun saakka Itenissä juoksuharjoittelunsa vuoksi ja jouluksi hän palaa kotiseudulleen Turkestaniin. Pienen vierailun aikana Sibylla esitteli meille kirjasen avulla maisemia ja elämää Turkestanissa. Siellä ihmiset ”vuoraavat” itsenä ruskealla kankaalla ja heillä ei ole vaatteita. Lämpöä Turkestanissa on jopa 40 astetta, joten päivän työt rytmitetään lämpötilan perusteella. Lyhyt vierailu Jumalaan täydellisesti luottavan Sibyllan pienessä kodissa oli koskettava ja avartava.

Ilta-aterialla pöytäämme tuli uusi leirinaapurimme – Etelä-Afrikassa asuva nuori, vaaleaihoinen, yksin matkustava rouva, jonka 2-vuotiaan tyttären kuvan näimme. Susan kertoi, että juoksu on hänen harrastuksensa ja HATCissa hän tekee päivät etätöitä tietsikalla ja aamuin+illoin juoksee. Ilta-aterialta poistuessa meitä tuli kättelemään intialainen 55-vuotias herra, joka hänkin oli saapunut leirille tänään. Tämä veroneuvojaksi osoittautunut herra kertoi tekevänsä töitä neljä tuntia päivässä ja pitävänsä breikkiä töistä matkustelemalla lähes joka toinen kuukausi. Hän oli googlaamalla löytänyt HATCin ja todennut: lähdenpä Keniaan enkä Amerikkaan. Herra oli juossut kuusi maratonia. Hän halusi Harrilta neuvoja kuntonsa parantamiseen (ylipainoa, polvivaivoja) – hän oli kuullut leirin liikuntaohjaajalta, että altaassa juoksevalla ikääntyneellä, pojalta näyttävällä, on hyvä kunto.

Ilta-aterialta huoneeseemme kävellessä olimme kumpikin pyörryksissä elämisen ääripäiden kohtaamisesta parin tunnin sisällä – köyhyyttä ja rikkautta. Tyytyväisyydessä ja kiitollisuudessa ei ollut onneksi voittajia – tapasimme tasapainoisia ihmisiä.

Tässä oli HATC:in keskiviikko – toivottavasti siellä Suomessa jatkuvat keväiset ilmat.

Hyvää illan jatkoa ja öitä! Ulla ja Harri