Ulla ja Harri Keniassa 22.2.-16.3.2014: Koulutyttöjä ja Mo Farah Itenissä

Sunnuntai 9.3.2014

Tänään aikaisin aamulla lähdimme yhdessä Ullan kanssa lenkille, minä 10 km:n kevyelle ja Ulla erittäin kevyelle 18 km:n lenkille maisematietä. Jossakin vaiheessa lähdin juoksemaan omaan tahtiini. Jalat tuntuivat erittäin kevyiltä eilisen lepopäivän jälkeen. Oli maltettava pitää vauhti kevyenä. Eldoretin tien reunassa kulkevaa polkua taivaltaessani seuraani liittyy kaksi 12 -vuotiasta kenialaista tyttöä, Roth ja Mohir. He kykenivät juoksemaan pari km kanssani kirkkoasuissaan ja -kengissään. Kehuttuani tyttöjen juoksukuntoa he kertoivat sijoittuneensa 1. ja 2. luokkansa (67 oppilasta) 2,5 km:n juoksukilpailussa leirikeskuksen luota Lornahin uudelle urheilukentälle – ilmankos tyttöjä ei hengästyttänyt J.

Ulla: Minäkin taivalsin erittäin hitaalla reitilläni kenialaistyttöjen kanssa. Ensin hölkkäsin pitkän matkan 12-vuotiaan Judithin kanssa. Hänen koulumatkansa on kolme kilometriä ja luonnollisesti hän tekee sen kävellen tai juosten. Kysyin, että meneekö hän kouluun näin sunnuntainakin (kello oli noin puoli 8). Kyllä vain, oli vastaus. ”Meillä on koulua kolme tuntia ja sitten ruokailu”. Judithilla ei ollut reppua ja ymmärsin, että sunnuntain koulu on pyhäkoulutyyppistä uskonnon opetusta, sillä koulu on katolinen. Judith oli ylpeä omasta koulustaan: ”Se on Sience-koulu”. Kysyin mistä aineista hän pitää ja nopea vastaus oli lukemisesta. Tiedustellessani miksi hän haluaisi isona tulla, oli jälleen yhtä nopea vastaus: Juoksijaksi! Eli se on täällä ammatti yhtä luonnollisesti kuin vaikkapa opettaja. Ruokailukysymyksiini sain seuraavia vastauksia sekä Judithilta että seuraavalla kierroksellani kahdelta saman koulun tytöltä: Saamme riisiä + papuja tai maissia + papuja sekä maitoa ja lisäksi hedelmiä. Hedelmistä tyttöjen suosikkeja olivat mango, passio ja banaani. Koulussa ruoka on klo 12 maissa ja kodeissa ilta-ateria syödään klo 19.

Runsaan parin tunnin lepäämisen jälkeen Harri lähti toiseen treeniinsä - 8 km:n tasavauhtinen kova oli vuorossa. Suuntasin kulkuni edellisen kovien juoksujen tapaan Eldoretin suuntaan. Jalat tuntuivat edelleen kevyiltä ja askel oli mukavan lennokas. Annoin mennä rennosti ja niinpä viiden km:n väliaika oli tasan 20 minuuttia. Tämä oli 24 sekuntia parempi 5 km:n aika kuin kuusi päivää sitten juostussa 6 km:n juoksussa. Juoksukunto kehittyy mukavasti. Jatkoin samaa vauhtia loppuun saakka niin, että 8 km:n loppuaika oli 32:03. Erittäin hyvä juoksu, sillä vauhti säilyi välillä 3:48 -4:06 min/km. Tästä on hyvä jatkaa juoksuohjelmaa. Juoksin verrytellen leirikeskukseen, jossa heti suihkuun ja pulahdus altaaseen sekä ruokailemaan. Tunnin päiväuni maittoi.

Tapasimme Lornahin siskon Monican leirillä – Ulla ensimmäisen kerran. Iloisessa tapaamisessa Monica toivotti Ullan lämpimästi tervetulleeksi Keniaan, jossa Monican mukaan Harri on jo kuin kotonaan.

Iltapäivällä kävimme altaalla ottamassa aurinkoa ja myöhemmin kuntosalilla venyttelemässä. Päivän kruunasi kolumbilaisen Yolandan 32 -vuotissynttärit ensin kakusta nauttien HATC:issa ja sitten illalla Kerio View -ravintolassa leiriläisten kanssa. Illan taivas oli täynnä tähtiä ja näiden seurana valaiseva kuu – romattista! (Huom! Täällä ei ole katuvaloja, joten tähtien ja kuun lisäksi seitsemän taivaltajan vajaata 2 km:n kävelyä valaisi pari taskulamppua).

Ravintolassa saimme ikuistettua Harrin brittijuoksija Mo Farahin kanssa, http://fi.wikipedia.org/wiki/Mohamed_Farah. Mo on treenannut HATC:issa kanssamme aivan tavallisena leiriläisenä – vaatimaton mutta nopea kaveri 5.000 ja 10.000 metrillä.

Erittäin antoisa sunnuntai takana ja nyt nukkumaan ”Hyvää yötä – Lala salama”. Ulla ja Harri

Ulla tapaa ensimmäistä kertaa Lornahin siskon Monican, joka vastaa leirikeskuksen hankinnoista ja toimistotehtävistä. Lisäksi hänellä on kioski hoidettavana oman kotinsa yhteydessä lähistöllä.