Lähellä paratiisia – Juoksijan Iten, kirjoittaja Tuomo Lehtinen, Juoksija-lehti 1/2014

Tässä teille selkeä lukupaketti Kenian Itenistä ja sen uskomattomasta juoksuinnokkuudesta ja juoksulahjakkuudesta. Matkakertomus on julkaistu Juoksija-lehdessä 1/2014. Matkakertomuksen kirjoittajana on Juoksija lehden päätoimittaja Tuomo Lehtinen, joka vieraili vaimonsa kanssa viime joulun tienoilla Itenissä. Sain Tuomo Lehtiseltä luvan julkaista matkakertomuksen blogissamme, joten olkaa hyvä ja nauttikaa Itenin tunnelmista.

Terveisin Harri

Lähellä paratiisia – Juoksijan Iten, kirjoittaja Tuomo Lehtinen, Juoksija-lehti 1/2014

Muzungu! How are You? What`s Your name?Pienten lasten heleät huudot kaikuvat tien vieressä juostessani tapaninpäivän lenkkiä. Ilmassa on taikaa, sillä vietän jouluni juoksijan paratiisissa, Kenian Itenissä.

Täällä valkoinen ihminen on muzungu, jota tervehditään iloisesti virnistellen. Saan heti seurakseni lapsia, jotka juoksevat helposti rinnallani useita kilometrejä paljain jaloin. Iteniläinen lapsi liikkuu päivässä useita tunteja jalan, kovin harva omistaa kengät. Mutta se ei juoksemisen iloa vähennä.

Juoksu on Keniassa kansallinen ylpeyden lähde. Maa itsenäistyi 1963, ja urheilulla on ollut iso rooli yhteisen identiteetin rakentajana. Itenin keskustassa sijaitsee irlantilaisen lähetystyöntekijäjärjestön 1961 perustama Kenian historian kolmas poikakoulu, St. Patrick`s High School. Koulun opettajan Colm O'Connellin 70-luvulla aloittama juoksuohjelma on kasvattanut kymmeniä arvokisavoittajia. Koulun pihalle istutetaan uusi puu koulun kasvatin voittaessa arvokisamitalin, ja viime kesänä oli 50. puun vuoro.

Nykyisin David Rudishan valmentajana tunnettu valmentajaguru oli myös aloittamassa Kenian naisten menestystarinaa 1990-luvun alussa. 40 kilometriä Eldoretista itään sijaitseva pieni 40 000 asukkaan Iten on tänään kenialaisen juoksu-urheilun kehto. Rift Valleyn maakunnassa asuvat lähes kaikki maan huippujuoksijat ja lukuisat huipulle pyrkivät nuoret. Suuri osa asuu tai harjoittelee Itenissä 2400 metriä meren pinnan yläpuolella. Korkea ilmanala ja tasainen 22-24 asteen lämpötila tarjoavat ihanteelliset olosuhteet kestävyysurheilulle.

INFRA KEHITTYY

Iteniin hakeutuu yhä suurempi joukko myös eurooppalaisia juoksijoita, silla alueella toimii muutama harjoituskeskus. Treeniseuraa on tarjolla aina, ruoka on hygieenistä ja ravitsevaa.

Asuimme vaimoni kanssa nelinkertaisen maailmanmestarin Lornah Kiplagatin High Altitude Training Centerissä, HATC:ssa, jonne mahtuu 70 majoittujaa. Idyllinen HATC avattiin reilut 10 vuotta sitten, ja buumi on huipussaan. Varsin pienelle alueelle mahtuu erittäin hyvin varusteltu kuntosali, uima-allas, hierontapalvelut sekä suomalaisten arvostama sauna.

Keskuksen johtaja, hollantilainen Pieter Langerhorst kertoo, että seuraavien kuukausien varauslistat ovat täynnä. Maratonin ME-mies Wilson Kipsang on juuri avannut oman hotellinsa kilometrin päähän, ja aivan vieressä sijaitsee belgialaisomistuksessa oleva Kerio View -hotelli, kaupungin kauneimmassa paikassa Kerio Valleyn laella. Juoksijoiden lisäksi toinen kohderyhmä hotelleille ovat riippuliitäjät. Ylhäältä ilmasta aukeaa afrikkalainen luonto kaikessa rikkaudessaan.

HATC:n omistajat avasivat jouluna alueen ensimmäisen kestopäällysteisen urheilukentän, joka rahoitettiin osittain Lontoon Maratonin tuella. Uuden radan toivotaan jatkossa houkuttelevan enemmän myös lyhyempien matkojen juoksijoita. Raha puhuu, sillä myös muut kansainväliset juoksualan toimijat, kuten kenkämerkit ja managerit, ovat vahvasti läsnä Itenissä.

EI VAIN HUIPPUJA

Iteniin tulee eri puolilta maailmaa huippu-urheilijoita, mutta lähes yhtä paljon sydämensä juoksemiselle menettäneitä kuntoilijoita. On hieno olla paikassa, jossa juokseminen linkittyy voimakkaasti yhteiskuntaan ja juokseva ihminen on vapauden symboli. Paikalla on brittejä, romanialaisia, hollantilaisia, australialaisia, norjalaisia.

Törmäsin heti toisena päivänä italialaiseen Brunoon, joka havittelee Pariisin maratonilla uransa ensimmäistä 3.15:n alitusta. Bruno häkeltyy ilmapiiristä niin paljon, etta vetää itsensä piippuun jo kolmessa päivässä. - Ciao! Minun piti eilen juosta vain kolme vetoa, mutta sitten ajattelin, että olen Keniassa. En kehtaa juosta niin vähän! Bruno huikkaa ohittaessaan minut lenkillä. Yritän varoittaa 44-vuotiasta napolilaista, sillä olemme juuri laskeutuneet Itenin keskustan läpi reittiä, jonka korkeusero on yli 200 metriä. Paluumatka on ylämäkeä, ja korkea ilmanala tekee tehtävänsä. Happi ei kulje, ja Bruno kävelee. Seuraavana päivänä hän on niin väsynyt, ettei jaksa juosta. Korkealla harjoitellessa merenpinnan asukin on oltava maltillinen. Kokematon keho sopeutuu korkeuteen hitaasti.

AAMULENKIN TAIKAA

Aamun koitteessa juoksijoiden silhuetit vilkkuvat vasten auringonnousun kajoa. Juoksijoita on joka puolella. Sadan juoksijan joukkoon mahtuu ehkä 15 naista. Urheilevaa naista arvostetaan, mutta suurin osa urheilijoista on edelleen miehiä.

Vastaan tulee isoja ryhmiä. Harva juoksee täällä yksin. Myös eurooppalaiset juoksijat hakeutuvat ryhmiin, maan tapa vie mennessään. Lahjakkuus on käsin kosketeltavaa, kaunista, eleganttia etenemistä. Suurin osa juoksee luonnollisen kauniisti, rullaavasti päkiällä, lantio ylhäällä, kasvot rentoina. Takana on vuosien työ pelloilla, jalkojen päällä.

Päivän pääharjoitus on yleensä jo kymmeneltä, joten kello kuuden aamulenkki on niin sanotusti helppo. Sana helppo saa täällä uusia merkityksiä. Kenialainen aamulenkki lähtee liikkeelle todella hiljaa, lähes kävelyvauhtia. Parinkymmenen minuutin päästä vauhti on kiristynyt sellaiseksi, että joutuisin hyppäämään pyörän selkään, jos haluan jatkaa ryhmän mukana. Kaikki harjoitukset juostaan kiihtyvinä. Kaikki.

Tyypillinen aamuharjoitus päättyy vauhtikestävyystasolle, jopa ylikin. Kenialaisen kestävyyden perusta on vankka aerobinen pohja. Kysyt keneltä tahansa päämatkasta riippumatta, ja saat saman vastuksen: ”Aamulla tunti helppoa juoksua, aamupäivällä 80-90 minuuttia helppoa juoksua tai kova harjoitus.”

Eldoretissa asuva ex-juoksija ja valmentaja SimoWannas nauraa tekemilleni havainnoille:

-           Muista, että kenialainen tunti saattaa yhtä hyvinolla 80 minuuttia. Kenialaiselle kello on vain apuväline. Ajan kanssa ei olla kovin tarkkoja, muttei se tunninlenkki alle tuntia kestä. Yli sitäkin useammin

Tämän huomaa myös aikatauluissa. Rikkoutunut vessa korjattiin heti huomenna, eli viiden päivän päästä.

Sunnuntaisin harva harjoittelee. Se on lepopäivä kansan vaeltaessa kirkkoon.

ÄLLISTYTTÄVÄ TASO

Kävin katsomassa paikallisen maastokilpailun Eldoretissa. Pieniin kilpailuihin ei yleensä osallistu maan parhaita juoksijoita, mutta tämä kerta muodostaa poikkeuksen. Lähes 200 osallistujan joukossa miesten 12 kilometrin lähtöviivalle asettuu Berliinin, Bostonin ja New Yorkin maratonin voittaja Geoffrey Mutai. Kilpailun lähtö on vaikuttava kokemus, nopein jonka olen nähnyt.

Juoksijat säntäävät matkaan hullun rohkeasti. Parhaille on luvassa rahapalkintoja, ja paikalla on managereita, joille nuoret juoksijat esiintyvät. Matkan puolivälin jälkeen Mutai putoaa toiseksi ja alkaa jäädä kärkijuoksijasta. Hän keskeyttää, tappio pikkukisassa ei sovi mestarin arvolle. Tasoa kuvaa myös se, että 1 500 metrin maailmanmestari Asbel Kiprop juoksee sijan 50. paikkeilla ensimmäiset neljä kilometriä ennen keskeytystään.

Geneettinen lahjakkuus, korkealla elämisen mukanaan tuomat fysiologiset hyödyt, erittäin kova harjoittelu ja kivenkova kilpailu takaavat sen, että parhaista lahjakkuuksista kehittyy maailman parhaita. Ja yrittäjiä riittää, tuhansia. Mestareiden olkapään takana kolkuttelee jatkuvasti uusia lupauksia valmiina näyttämään kykynsä.

UNELMAT ELÄVÄT

. Mistä sinä tulet? Richard kysyy. Hän on harvinainen tapaus, silla Richard ei juokse.

. Oletko koskaan nähnyt paikan päällä Valioliigan peliä? hän kysyy.

. En ole, mutta Inter Milanin pelin olen nähnyt.

. Minulle tuo on unelma. Olen nähnyt pelejä televisiosta, mutten koskaan pääse paikan päälle. Ei olerahaa. Jos näkisin Arsenalin livenä, voisin kuolla onnellisena.

Kehotan häntä pitämään kiinni unelmastaan.

. Onko sinulla lapsia? Vastatessani ei, hän ihmettelee.

. Miksei eurooppalaisilla ole paljon lapsia? Minulla on viisi sisarusta, ja he ovat minulle tärkein asia elämässä.

. En osaa vastata. Ehkä meillä on niin kova kiire tehdä rahaa, emme ehdi pysähtyä.

Onnellisuutta on monenlaista. Richardilla ei ehkä ole rahaa lentää Lontooseen, mutta hänellä on suuri sydän.

Tapaan Oliverin, joka on 20-vuotias 800 metrin juoksija. Juoksen hänen kanssaan paikkaan, josta avautuu silmieni eteen kaunis Kerio Valley. ”Tämä on minun kotini”, Oliver esittelee ylpeänä. Oliver on tyypillinen Itenin kasvatti. Nuori juoksija, joka haaveilee maineesta. ”Haluan juosta kuin Asbel Kiprop”, hän sanoo itsevarmasti. ”Haluan Eurooppaan rahakisoihin, kunpa joku manageri löytäisi minut”, nuorukainen haaveilee.

Vauraus houkuttelee. Perinteet velvoittavat, mutta raha on myös avain parempaan elämään. Juoksijat tulevat pääosin köyhistä oloista, kodeista, joissa ei ole välttämättä edes sähköjä. Ison kaupunkimaratonin voitolla pystyt ostamaan itsellesi ja koko suvulle paremmat oltavat.

OSAATKO LENTÄÄ?

Suurella innolla ja juoksijoiden määrällä on myös varjopuolensa. Juoksijoita on paljon, mutta valmentajia vähän. Tapaan valmentajan, joka esittelee itsensä Tumoksi. Yhteensattumaa hetken naurettuamme juttelemme pitkään juoksemisesta. Tumon ryhmässä on 20 urheilijaa, joten yhdelle valmentajalle tekemistä on paljon. Liikaa, jos minulta kysytään. Lahjakkuutta menee myös silmien ohi.

Kenia on entinen Ison-Britannian siirtomaa. Kansanyhteisön perinne näkyy esimerkiksi siinä, että Itenin legendaariseen asemaan noussut hiekkapohjainen vanha Kamariny-nimisen stadionin rata ei ole pituudeltaan 400 metriä. Pituus on sen verran yli, että neljä kierrosta sisäradalla on tasan maili, 1 609 metriä. Ratamerkintöinä toimivat tyhjät peltipurkit ja kivet. Tiistaisin ja lauantaisin radalla on ruuhkaa, kun kymmenet juoksijat kiertävät rataa. Kentällä on upea tunnelma, radan reunalla ihmisiä seuraamassa harjoituksia, ja musiikki soi.

Mutta nyt on ilta, aurinko on jo laskeutumassa, on hiljaista. Näen silmieni edessä huikean näytöksen. Helmikuiselle Tokion maratonille valmistautuva kaksinkertainen maailmanmestari Abel Kirui juoksee harjoituskaverinsa Jonathan Maiyon kanssa maratoonarin nopeusharjoitusta 15 x 400 metriä 90 sekunnin palautuksella. Jalassa ei ole piikkareita, vaan lenkkarit. Veto toisensa jälkeen päätyy 60 sekuntiin tällä hieman ylipitkällä radalla. Harjoituksen jälkeen jututan vaatimatonta Kiruita.

Hänen sanansa jäävät mieleeni.  ”Harjoittelen kovaa ja valmistaudun niin hyvin kuin pystyn. Otan vastaan mitä tulee. Yritän lentää.Siivet kantavat, kun uskaltaa mennä.”

Havainnollisen Kenian Iten –matkakertomuksen kirjoittaja on Juoksija-lehden päätoimittaja Tuomo Lehtinen – Kiitos hänelle monista osuvista kenialaisista juoksija-kuvauksista.