Ulla ja Harri Keniassa 22.2.-16.3.2014: Väki vähenee leirikeskuksessa

Perjantai 28.2.2014

Päivä sujui täällä muotoutuneen aikataulun mukaan:

- aamuherätys kuuden maissa, sitten Elovena-pikapuuroa annos (saamme illalla termoksellisen kuumaa kuumaa vettä keittiöstä)

- lenkillä 6.30-8 välillä (Harri 20 km, Ulla 30 min)

- pulahdus altaaseen

- aamupala on tarjolla klo 7.30 – 9

- nokoset

- klo 11 – 12.30 lenkki tai Ullalla lepo jatkuu (tänään perjantaina yhdessä samalla maalaislenkillä Harri 10 km ja Ulla peräti 13 km)

- klo 12.30 -14 lounas

- lepoa, pyykinpesua jne. ja tee/ kahvi klo 16.30 – 17

- mahdollisesti venyttelyä tms. salilla, jutustelua, altaalla voisi ottaa aurinkoa (vielä ei ole jaksettu kuumuuden ja lenkkiväsymyksen vuoksi)

- klo 19 – 20 päivällinen (ja usein jutustelua leiriläisten kesken)

- illalla blogipäivitystä tms. – nettiyhteydet todella usein reistailevat, vaikka niiden pitäisi olla parhaat iltaisin

Perjantaina iltapäivällä leirikeskuksesta lähti täällä kaksi viikkoa ollut 10 hengen saksalainen porukka. Heidän vetäjänsä oli Herbert Steffny (http://en.wikipedia.org/wiki/Herbert_Steffny). Hän voitti useita maratoneja Saksassa 80-luvulla ja hänen ennätyksensä oli 2:11:17. Nyt hän on toimittaja ja saksalaisten keskuudessa suosituin juoksukirjojen kirjoittaja (http://dispatch.opac.d-nb.de/DB=4.1/REL?PPN=124345840). Herbert istui vieressämme yhdellä ilta-aterialla ja saimme kuulla monipuolisia tarinoita maratonreissuista ynnä muusta. Esimerkiksi Suomen hän muisti savusaunasta ja hyytävästä avantouinnista.

Herbert kertoi tulleensa tänne Itenin kylään ensimmäisen kerran vuonna 1988. Hän kertoi, että Eldoret-Iten -tie oli rakennettu edellisenä vuonna. Hänet noudettiin autolla, jossa ei ollut valoja, joten pimeällä tiellä oli ollut vaarallista – autoja vain oli tosi vähän, niin se helpotti. Polkupyörä oli siihen aikaan täällä ihme. Herbertin oli kutsunut Iteniin peruskoulun opettaja ja Herbert asuikin silloin koululla. Häntä oli esitelty lapsille ja lapset olivat olleet todella peloissaan. ”Paljon, todella paljon, Iten on niistä ajoista muuttunut”, lopetti Herbert.

Saksalaisten kyyditsijäksi saapui HATC:in oma Barnabas-kuski, joka on Harria kyydinnyt useasti aiemmilla käynneillä – iloinen jälleentapaaminen! Barnabaksen kolmelapsinen perhe voi hyvin. Tuliaisiksi saivat fresbeen ja makeisia.

Terkuin Ulla ja Harri