Ulla ja Harri Keniassa 22.2.-16.3.2014: Leirimme päättyy ja kotimatka alkaa

Sunnuntai 16.3.2014

Lähtölenkkeilyt

Leirimme viimeisen aamun taivas oli pilvinen ja polut sekä hiekkatiet mutaisia yön sateen jäljiltä. Niinpä Harri ampaisi viimeiselle juoksutreenilleen, kevyelle 20 km:lle, ensin päätietä Itenin suuntaan ja takaisin yhteensä 5 km (6 min/km keskivauhdilla) ja lopun 15 km (5:22 min/km keskivauhdilla) päätietä Eldoretin suuntaan ja takaisin, aikaa lenkkiin kului yhteensä 1:49:40. Välillä taivas aukesi sen verran, että aurinko pääsi näyttäytymään ja lämmittämään. Paikallisia kulkijoita tai autoja näkyi vain harvakseen, vain muutama kioski oli avannut ovensa. Kanat ja lehmät sekä lampaat söivät ahkeraan, sillä muutaman päivän sateet olivat saaneet ruohon vihertämään. Ihailin ympäristöä ja vedin syvälle keuhkoihin raikasta aamun ilmaa – linnut lauloivat ja samoin laulua kuului joistakin Itenin kirkoista – sain kauniita muistikuvia! Mukavan kevyiltä jalat tuntuivat ja siten meno oli rentoa. Tähän lenkkiin oli hyvä päättää kolmen viikon juoksuohjelma. Harrille kertyi leirijakson aikana kilometrejä yhteensä 450 eli keskimäärin 150 km/viikko -aivan mukava ’saalis’ tälläkin kertaa J. Tästä on hyvä jatkaa Koto-Suomessa.

Ulla heräili saavuttuani leirikeskukseen. Kävimme aamupalalla ja hyvästelimme osan leiriläisistä, joita emme enää näkisi aamupäivän aikana ennen lähtöämme, mm. algerialainen Tofu halasi meitä lämpimästi ja kiitti leiriseurasta ’Mamaa ja Papaa’ sekä veti kädestään Itenissä hänelle valmistetun helmirannekorun ja antoi sen meille muistoksi – todella ihailtava ja aurinkoinen persoona tämä meidän ’poikamme’.

Ulla lähti viimeiselle 30 minuutin lenkilleen ja samalla tavalla keräsi juostessaan muistikuvia ympäristöstä. Ullan askellus oli myös keventynyt, eikä enää reisiä kiristänyt samalla tavalla kuin aiemmin – hän oli hyvin palautunut kolmen viikon juoksurääkistään. Tyytyväisenä Ulla tapansa mukaisesti kävi kuntosalilla venyttelemässä heti lenkin jälkeen. Molemmat pulahdimme viimeisen kerran altaaseen ja nautimme.

Hyvän jatkon toivotuksia

Käärimme viimeisen kerran sänkymme päällä olleet moskiittoverkot, joita pidimme joka yö, vaikka näissä korkeuksissa ei malariahyttysiä ole tavattukaan. Matkalaukut on nyt pakattu ja huone järjestetty meidän osalta. On aika siirtyä lounaalle klo 11.30 autokuskimme Assanin ja hänen mukanaan olevan sukulaistytön kanssa. Syötyämme on vuorossa haikeat jäähyväiset ja halaukset Pieterin ja HATC:in palvelusväen kanssa. Kovasti kaikki toivoivat meidän palaavan ensi vuonna uudelleen leirikeskukseen. Kolmeviikkoinen oli täynnä monia iloisia yhteisiä hetkiä ja kokemuksia, joita niin muiden leiriläisten HATC:n väen kuin meidän on mukava muistella. Puolin ja toisin toivoteltiin: ”Kiitos seurasta! Hyvää ja tervettä treenien jatkoa! Turvallista kotimatkaa!”

Iten - Nairobi

Assan starttasi autonsa ja niin alkoi kotimatkamme 340 km:n autoilun muodossa Nakurun kautta Nairobiin (eli sama reitti kuin saavuimme Nairobista HATC:iin kolme viikkoa sitten). Koska oli päivä myös Ulla sai nähdä nyt alkumatkan hulppeat vuoristomaisemat ja vihreät laaksot, jotka olivat paikka paikoin erittäin hyvin maatalous- ja maanviljelyskäytössä. Kevään rankkasateet ovat tulleet 2-3 viikkoa etuajassa, joten maanviljelijöillä riittää töitä peltojen kylvökuntoon saattamisessa. Käytössä ovat niin vanhat kuokat ja härät kuin uudemmat traktorit – kukin omien varojensa ja tapojensa mukaisesti. Kenialaiset vaikuttavat tyytyväisiltä on heillä varallisuutta tai sitten ei. Maantien varressa maanviljelijät myyvät vihanneksia ja juureksia – myyntikojuja ja -paikkoja riittää. Välillä ihmettelimme, riittääkö kaikille ostajia? Onneksi välillä taitaa riittää muutaman sadan Kenian shillingin (=euron) ostot, joilla myyjät selviävät. Lampaat, vuohet ja lehmät pitävät ruohon lyhyenä – aivan kuin nurmikonleikkurilla olisi ajettu teiden pientareet ja pellot sekä metsät – todella kaunista.

Ajoreitillemme sattui myös erittäin kuivia ylänköalueita, joissa puut ovat ruskeita ja lähes lehdettömiä. Lisäksi aluskasvillisuus on niukkaa, koska rankkasateet ovat kuljettaneet maa-aineksen alemmaksi, jolloin puiden juuret ovat näkyvissä ja monin paikoin maa on täynnä uomia ja kiviä. Vain vuohet löytävät tällaisesta maastosta syötävää. Autiolla tiellä näkee ihmisten kävelevän – matkaa taitaa heille kertyä kuumuudessa useita kilometrejä. Heillä näyttää olevan siihen aikaa – kiirettä ei huomaa. Elävät tässä päivässä ja tässä hetkessä nyt.

Kilpikonna-liikennemerkki

Onneksi meillä on kuski Assan, joka tuntee tämän reitin kuin taskunsa. Niinpä kohdassa, jossa on kilpikonna-liikennemerkki hän toteaa aikaisemmin nähneensä kilpikonnia. Yllättäen näyttäytyy niin pieniä kuin isoja kilpikonna-yksilöitä ihailtavaksemme. Kilpikonnat joutuvat ylittämään myös maantien. Auton lähestyessä kilpikonnat vetäytyvät sisälle kuoreensa ja ilmeisesti toivovat, että säästyvät murskaavilta renkailta. Paikalliset autoilijat osaavat varoa kilpikonnia ja pitävät näitä suojeltavina pyhinä eläiminä.

Sunnuntai-illansuun ruuhkaa Nairobia lähestyttäessä

Pysähdymme välillä jaloittelemaan ja juomaan nestettä. Nakuruun saavuttuamme tapasimme HATC:in Willyn, jonka johdolla englantilainen ryhmä on vieraillut päivän aikana Lake Nakurun kansallispuistossa. Sataa vettä kaatamalla ja siksi hyvästelemme nopeasti Willyn ja näin automatkamme jatkuu. Assanilla on tapana pysähtyä myös kaupustelijoiden myyntikojujen luona ja näin käy nytkin. Harri pääsee jälleen mielipuuhaansa – tinkaukseen. Assan ihmettelee, ettei löydä toista yhtä kovaa tinkimiestä. Matkaan tarttuu joitakin matkamuistoja ja tuliaisia edulliseen hintaan – myyjä ja ostaja ovat tyytyväisiä J.

Saavuttuamme Nairobiin on jo pilkkopimeää. Assan tuntee hyvin reitin, joten ei syytä huoleen, vaikka liikenne välillä puuroutuukin. Autoja rupeaa olemaan ruuhkaksi asti, sillä nyt ovat pääkaupungissa töissä käyvät palaamassa Nairobiin. Meillä on lähes kolme tuntia koneen lähtöön aikaa, kun saavumme Nairobin lentokentälle. Assan noutaa kärryt ja nostelee matkalaukkumme niihin. Assan lupaa hakea meidät Nairobin kentältä myös ensi vuonna, mikäli haluamme – jää nähtäväksi J. Kiitos ja kumarrus!

Selviämme hyvin lentoasemalla erilaisista tarkastuksista. Pääsemme eroon matkalaukuista ja siirrymme ostosalueelle. Nairobin lentoasema on täynnä kauppoja, joissa mattimyöhäiset voivat tehdä ostoksia kovaan hintaan – täällä ei hyväksytä tinkimistä. Löydämme ruokapaikan, jossa syömme nauttien hampurilaiset ja ranskalaisia perunoita – nyt jaksetaan lentomatka. Pääsemme koneeseen ajoissa 23:40.

Kumpikin saa nukutuksi hyvin yön koneessa.

Terveisin Ulla ja Harri