Harri ampaisi aamulla seitsemän aikoihin kevyelle 8 km:n
lenkilleen maisematietä. Melko kankeasti kulki ensimmäiset kaksi kilometriä,
mutta sitten juoksu alkoi maittaa – lenkkiin aikaa kului 47:15 (vähän alle 6
min/km).
Kävimme aamupalalla yhdessä, minkä jälkeen Ullalla oli
vuorossa oma 40 minuutin kevyt juoksupyrähdys. Sitten kumpikin lepäsi keräten voimia
tämän päivän päätreeniin.
Vierailu Lornahin uudella
urheilukentällä – upea komistus!
Saatuamme HATC:in kuntosalista kortit lähdimme verrytellen
kohti HATC:in uutta urheilukenttää, jonka yhtenä sponsorina on ainakin panderollista
päätellen Lontoon Marathon. Kentällä on kenialainen valvoja meitä
vastaanottamassa ja tarkistamassa korttimme. Kuittaukset laitettiin vihkoon ja
sitten kiertämään rataa. Ruskeakuminen juoksurata on aivan ihanteellisen pehmeä
juosta. Kentällä ei ollut muita juoksijoita, ainoastaan pari kenttää
kunnostavaa kenialaista, joista toinen napsi meistä kamerallamme kuvia. Rata on
valmis, mutta keskikentän ja reunustojen nurmikot on saatu vasta alulle. Kentän
huoltorakennukset ovat vielä rakenteilla. Toaletti kyllä löytyi jo nyt.
Aurinko paahtoi kuumasti keskipäivällä ja loppusuoralla kävi
melkoinen puhuri. Me suomalaiset emme moisista välittäneet, vaan käynnistimme
kumpikin omat vetotreenimme. Harrin ensimmäinen 400 metriä kului aikaan 1:27 ja
seuraava 1:31 – kyllä tuntuivat raskailta. Onneksi oli 2 minuutin paussit
välissä, jolloin ehti palautua mukavasti. Niinpä seuraavat 7 kierrosta Harri
nakutti tasaisesti 1:30. Tietenkin viimeiseen kierrokseen latasi paukkuja
enemmän ja lopputulos oli 1:24. Jälleen kerran oli erittäin onnistunut
harjoitus.
Ulla: En ole koskaan ollut pikamatkojen juoksijatyyppi,
mutta nyt tossuille+jaloille mahtava kenttä ja Harrin juoksusysteemi innostivat
minutkin ”menemään kovaa”. Tein 60
metrin spurtin ja nappasin siitä itselleni ajan sekä jatkoin lopun 400 metrin
kierroksen hissukseen juosten. Toistin tämän itsellenikin yllätykseksi 10
kertaa. Paras aikani oli 27 sekuntia ja se kolmasti (eka, keskimmäinen ja
Harrin kirittämä viimeinen). Lämpö tuntui vain hyvältä, enkä lainkaan huomannut
loppusuoran tuulta, josta Harri kirjoitti ja muut leiriläiset illalla
ruokalassa juttelivat. Kentältä keskukseen lenkkeillessä muistelin, että
edelliset ”suorittavat” urheilukenttäkokemukseni ovat olleet tanhujen
massaesiintymiset kansantanssijuhlissa (mm. Tampere, Åsele, Teuva, Forchheim)
ja Helsingin yleisurheilun EM-kisoissa. Viimeiseksi tätä ennen juoksin
urheilukentän radalla muistaakseni oppikouluaikana eli kokemuksia voi uudistaa
vuosikymmentenkin jälkeen.
Treenimme loputtua neljä kenialaista miestä tuli
tervehtimään meitä ja ihmettelemään ’vanhusten’ juoksukykyä ja -intoa. Kyseiset
miehet olivat kotoisin Nakurusta ja toimivat alueensa juoksijoiden
valmentajina. Olivat tulleet tutustumaan kenttään, minkä jälkeen tekevät
päätöksen kentän hyödyntämisestä omien juoksijoidensa harjoittelussa.
Totesivat, että lähin vastaava kenttä löytyy Nairobista, mutta se ei ole
ollenkaan näin upea. Olivat iloisia kentän kokonaisuudesta, jossa voi harrastaa
erilaisia kenttälajeja. Paiskasimme kättä heidän kanssaan useampaan kertaan ja
kenialaiset ihailivat meitä J. Sitten verrytellen takaisin n. 2,5 km:n
päässä olevaan leirikeskukseen.
Kehonhuoltoa Leirikeskuksessa kävimme pikaisesti lounaalla, minkä jälkeen suihkuun ja pulahdus altaaseen. Meillä oli jälleen kiire Juliuksen hierontaan ja siksi nappasimme Matatu-kyydin Itenin keskustaan. Ehdimme ajoissa Juliuksen luo ja niin saimme nauttia hänen käsittelystään yhteensä n. 1 ½ tunnin ajan. Julius lupasi tulla HATC:in kuntosalille klo 17, jolloin alkaa ohjattu venyttelytunti. Tähän Ullakin tähtäsi.
Käväisimme ompelijalla ja Ulla sovittu uutta hänelle ommeltua
pukua, joka oli lähes sopiva kaikkialta – vain pieniä korjauksia vaatii vielä,
ennen kuin otamme sen mukaamme.
Leirikeskuksessa Harri kävi teellä ja lepäsi huoneessa
tunnin. Ulla sen sijaan porhalsi ohjattuun venyttelyyn kuntosalille – ihailtavaa innokkuutta J (kirjoitti Harri).
Päivä on siirtymässä iltaan ja on vuorossa päivällinen.
Huomenna lauantaina meillä on lepopäivä ja sen olemme todellakin kumpikin
ansainneet!
Hyvää illan jatkoa ja hyvää yötä (Lala salama) sekä antoisaa keväistä
viikonloppua sinne Suomeen! Terveisin Ulla ja Harri
erityisesti kenialaisten naisten juoksukunnon kohottamisen. Kentän yhteyteen rakennetaan
myöhemmin Naisakatemia ja majoiotustiloja.
uuteen urheilukenttään, joka heidän mukaansa on vieläkin parempi komistus kuin Nairobin kenttä.
Ihmettelivät meidän sinnikkyyttämme ja myös ikäämme (luulivat meitä 10-15 vuotta
nuoremmiksi :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti