Ulla ja Harri Keniassa 22.2.-16.3.2014: Sophien perheen tapaaminen

Torstai 6.3.2014

Lenkeillä

Harrilla on tänään torstaina poikkeuksellisesti vain yksi juoksutreeni: kevyttä 20 km. Olin sopinut kanadalaisen Ethanin kanssa portilla tapaamisesta jo klo kuusi. Taskulamppu kädessä juoksijat taivalsivat aluksi pimeässä. Reitti kulki tuttua St. Patrickin hiekkatietä kauas maaseudulle, jossa Ethan ei ollut ennen käynyt. Ethan, 53 v, on toista kertaa treenaamassa HATC:issa. Hän juoksee maratoneja hiukan päälle kolmen tunnin. Hän on mukava, naurava ja meidän treenejä tukeva kaveri. Melko tasaisena pidettiin vauhti (5:30-6:10 välillä) monista mäistä huolimatta. Aamun sarastettua ihailtiin upeita kukkulaisia maaseutumaisemia. Saimme mukaamme välillä kymmenkunta koululaista, jotka seurasivat meitä juosten parisen kilometriä. Leirille saavuimme takaisin ajassa 1:56. Rennosti kulki ja todennäköisesti lenkki myös palauttaa edellisten päivien juoksukoitoksista.

Kun iloiset veikot juoksivat, veti Ulla vielä hirsiä. Aamupalan jälkeen lähdin kameran kanssa ”lehmälenkin” suuntaan eli läheiselle maaseututielle. Otin todella kevyesti ja mieli sekä askel olivat parhaasta päästä täällä – takana eilinen hieronta, pitkä ja parhaiten nukuttu yö sekä tienkin tottuminen tähän ilmanalaan. Yes! Kuvasin matkallani naisia, miehiä, asumuksia ja aitoja. Viihdyin reissulla 1,5 tuntia (vaikka ohjelmassa oli 30 -45 min) ja siirryin suoraan Gymiin venyttelemään (ja kuvaamaan), jotta Harri saisi rauhassa jatkaa unia. Palatessani Harri oli jo huolestunut minne olin kadonnut.

Sophien luona

Harrin ensimmäisellä Kenian juoksuleirillä kuusi vuotta sitten huoneen siivoojana toimi Sophie. ”Ja hän on ollut täällä kaikkien aikojen paras siistijä”, totesi Harri. Sophie jäi leirikeskuksen töistä pois, kun lapsia karttui lisää. Nyt lapsia on seitsemän, ensiksi kuusi tyttöä ja sitten viimeisenä poika. Harri on vieraillut Sophien kotona vuosien mittaan useamman kerran. Vierailumme ajankohdan oli keittiössä toimiva Nancy sopinut Sophien kanssa. Nancy lähti kanssamme Sophien perheen luo ja viemisiksi mukaan hän otti Harrin ruokalasta tilaamat eväsleivät (lapsuuden sorttileipien merkitys palautuu mieleen). Harri kävi ennen vierailua kioskeilla ja pusseihin sujahti leipää, hedelmiä ja karkkejakin.

Sophie otti meidät sydämellisesti vastaan. Myös lapset olivat meitä odottaneet ja ujohkosti sekä iloisesti tervehtivät meitä. Sophien pihapiiri ja koti olivat tosi siistit ja hän esitteli niitä mielellään. Samoin Sophie kertoi havainnollisesti töistään kotona ja koululla. Läheisellä Kamarinynin koululla on kahdeksan lehmää, joista kahta Sophie käy lypsämässä päivittäin kello 6 ja 13. Aamumaito on osa opettajien aamupalaa. Näiden kahden lehmän ruokinta on myös Sophien vastuulla, mutta sen aikataulun tiheyttä emme kysyneet. Sophiella on Singer-ompelukone ja sillä hän ompelee perheensä vaatteet ja tekee esim. korjaustöitä ulkopuolisille. Sophiella on oma lehmä, vasikka, kanoja ja maatila hoidettavana. Nyt hän suunnittelee passio-hedelmätarhaa, jollaiseen saimme tutustua naapurissa.

Sophien 18-vuotias tytär oli hyväksytty Nairobin Medical Collegeen, josta kahdessa vuodessa valmistuu sairaanhoitajaksi. Nyt hän kerää opiskelumaksua, joka on lähes 1000 euroa – tämä tarkoittaa työntekijän noin 30 viikon palkkaa. Tuliaisiksi veimme mm. Mauri Kunnaksen englanninkielisen ”Koiramäen seitsemän veljestä” -kirjan, joka herätti kiinnostusta.

Valot Ullalle

Ullan seinälamppuun vaihdettiin vihdoinkin ehjä lamppu.

Ullan ripustaessa pyykkiä ulkona narulle, kuului Harrin hurraahuuto ja taputukset. Syynä iloon oli valon saaminen Ullan sängyn päädyssä olevaan seinälamppuun. Rikkoutuneen lampun vaihtoon kului aikaa kenialaisittain puolitoista viikkoa. Odotusten listalla on huoneemme huonosti toimivan ovilukon korjaaminen, ehkä se tulee korjatuksi lähtöpäivänä J

Terveisin Ulla ja Harri

HATC:issa on portinvartijat yötäpäivää läsnä.

Ulla kävi kuntosalilla tänään aamulla ja kuvasi kuntosalin seinällä olevia venyttelyohjeita, joita noudattamalla etenkin jalat sekä selkä pysyvät kunnossa: