Prinsessana matkanteossa - pikkuvinkkejä Afrikkaan lähtijälle

Kirjoitan tekstiä, joka on ollut mielessä Kenian matkani ensimmäisestä päivästä ja joka on karttunut matkan myötä. Matkavalmistelut lähtevät luonnollisesti lippujen ja majapaikan varaamisesta sekä Afrikkaan matkatessa myös rokotuksista ja varautumisesta lääkkeisiin esimerkiksi ripulin yllättäessä. Niistä en teille kirjota, vaan keskityn sellaisiin pikkujuttuihin, jotka ovat helpottaneet matkantekoani ja joista voi olla muillekin apua. Keniaan monesti matkannut Harri huolehti monet alla olevat tarvikkeet mukaamme ja siitä kiitollisena juontaa nimi tälle blogitekstille. 

Keniaan saapuessa

Nairobin ennen passitarkastusta kukin joutuu täyttämään kahteen eri lomakkeeseen tiedot itsestään ja matkan kestosta. Jonotuksen jälkeen passitarkatukseen sisältyi sormenjälkien ottaminen. Virkailija teki toiseen täytettyyn lomakkeeseen merkintöjä, repi siitä osan itselleen ja palautti loput. Tämä lomake tulee säilyttää (esim. passin välissä on hyvä paikka) ja sitä tarvitaan maasta poistuttaessa. (Ei ko. lomakkeeseen suurta huomiota kiinnitetty maasta poistuessa. Varaudu antamaan 50 USD:n seteli tarkastajille.

Päähineet ja aurinkovoiteet

Matkaamme edeltävänä päivänä Tansaniassa ollut ystäväni kannusti minua ottamaan hatun mukaan, sillä sitä aurinkoon tottumaton tarvitsee varsinkin ensimmäisinä päivinä. Niinpä pakkasin sen käsimatkatavaroihin, jotta sen saatavuus olisi varmaa silloinkin, jos lentokoneen ruumaan laitetut laukut eivät saapuisikaan perille matkustajien kanssa samassa aikataulussa. Samasta syystä kannattaa ainakin pieni 20-30-kertoimen aurinkovoidepullo pakata käsimatkatavaroihin, jos vaikka joudut heti lentoasemalta polttavaan helteeseen (näin vältyt matkalaukun avaamiselta).

Mies ja ainakin liikuntaa harrastava nainen pakkaa mukaansa lippalakin. Aamut ja illat saattavat Afrikassa olla kylmiä ja silloin on ”puuvillapipo poikaa”. Oiva kapistus on tuubihuivi, sillä sen avulla voi suojata esim. tuulelta vaikkapa korvia tai kaulaa – ja käyhän se piponkin korvikkeesta. Itselläni oli mukana myös vaalea puuvillahuivi ja sitä käytin Itenin keskustaan mopokyydillä taivallettaessa ja leipomahetkessä.

Aurinkovoiteet kannattaa hankkia Suomesta. Alussa ainakin kasvot, kaula, niska ja dekoltee kannattaa suojata 20-30-kertoimisella voiteella ja nenänpäähän ja niskaan ko. sitä suosittelen vielä toisellakin Afrikka-viikolla. Ihonlaatu, pukeutuminen ja auringonoton määrä ratkaisevat sen miten siirtyä asteittain pienempikertoimisiin aurinkovoiteisiin. Muistissani on hyvin, miten perheen Italianmatkalla aurinkovoidepullo tyhjeni toinen toisensa perään. Nyt Harrille ja minulle riitti kolmen viikon matkalla pullollinen kaikkia seuraavia: 30-kerotiminen, 20-kertoiminen ja 15-kertoiminen. Tosin varsinainen auringonotto jäi meillä hyvin vähäiseksi ja Ulla vaatetti juoksulenkeille itsensä niin, että voidetta tarvitsi laittaa vain kasvoihin, kaulaan ja kämmeniin.

Päivittäisiä pikkurutiineja  

Keniaan varustaudutaan malarialääkityksellä (vaikka malariaa ei ole esim. Itenin ylänköalueella, 2480 metriä merenpinnasta. Kerran päivässä otettava lääkitys imeytyy parhaiten ruokailun jälkeen otettuna. Lomalla päivät vierähtävät solkenaan ja siksi tarvittavien lääkkeiden ottaminen kannattaa ”sijoittaa rutiiniaikaan” ja kirjata ylös. Siispä malarialääkkeen pakkauksen kylkeen kannattaa varata kynä ja aina kirjoittaa viikonpäivä ja päivämäärä pakkaukseen, kun on lääkkeen ottanut. Näin säilyy selvillä viikonpäivästä ja ajankulusta eikä tule yli- tai aliottoja!

Hyttysverkko kuuluu matkavarusteisiin, ellei koko matkan asu 5-tähden hotellissa tai ole varmistanut majapaikan varustuksen sisältävän sellaisen. Hyttysverkolle on yleensä naula vuoteiden yläpuolella ja jos sellainen on valmiina, on kokoamiskonsti hyvä katsoa ennen kuin ensimmäisen kerran verkon avaa. Illalla nukkumaan mennessä on hyvä katsoa, onko vuodevaatteisiin päivän kuluessa kipittänyt jokin hyönteinen ja tuhota vieraat. (Minulla sellainen oli vasta 18. kenialaisiltana).

Leiripaikassamme siistijä jätti työnsä tehtyään huoneemme ja wc:n ikkunan auki. Jos päivällä lähtee alueelta pitkäksi aikaa pois, on syytä sopia, että huoneen ikkuna suljetaan. WC:n mahdollinen pikkuikkunakin on suljettava viimeistään kuuden maissa illalla ja siten estää hyönteisten kiiruhtaminen valoa kohti. Pimeässä illassa kannattaa valoisan huoneen ulko-ovikin sulkea reippaasti, niin säästyy hyönteisiltä. Afrikkaan matkaajan kannattaa varata mukaan trooppisten alueiden hyttyskarkotetta (Autan), me emme sellaista tällä matkalla tarvinneet.

Kaulalamppu, lukulamppu, kännykän valo vai pimeys

Kullekin matkaajalle on hyvä varata kaulassa pidettävä taskulamppu, sillä pimeys yllättää ulkona illansuussa ja sähkökin voi mennä sisällä. Harri oli varannut mukaansa myös kirjaan kiinnitettävän pienen (tasku)lukulampun – se olikin aarre, kun huoneemme päävalo oli hämärähkö ja Ullan lukulampun korjausta sai odottaa puolitoista viikkoa.

Perinteinen herätyskello ja latausasema

Ainakin viikon kestävillä matkalla mukana on hyvä olla perinteinen herätyskello. Se näyttää ajan ja toimii silloinkin, jos kännykkä sanoo sopimuksensa irti tai ei jostain syystä lataudu. Nykymatkaajalla on mukana usein monta sähköllä toimivaa juttua tai ladattavaa vempainta. Usein huoneissa on vain niukalti pistorasioita, joten vaikkapa 6 pistokkeinen jakorasia on iso vaivan säästö. Ei tarvitse seurata eri välineiden latautumista ja heräillä vaihtamaan aparaatteja ainoaan pistorasiaan. Niin: Maan pistorasioihin sopiva adapteri on yksi perustarvike matkalla (näitä saa kyllä vielä lentoasemiltakin ostettua).

Pikapuuroja, hapankorppuja, jälkiuunileipää, (keksejä, vlcd-valmisteita)

Pikapuuroilla, hapankorpuilla ja jälkiuunileipäpaloilla pärjää pitkään silloinkin, jos yllättää aterian väliin jääminen tai reilu lisähiilihydraattien tarve. Jälkiuunileipä säilyy pitkään – itse jaoimme ja söimme viimeisen ruisleipäpalan autossa paluumatkalla Nairobiin. Usein iltapäiväkahville otimme mukaan kummallekin ruisleipäpalan ja laitoimme siihen päälliseksi leirikeskuksessa tarjolla ollutta marjahilloa. Annos piti nälän loitolla vähintään yhtä hyvin kuin muille tarjolla ollut lettu tai ihan vaalea sämpylä.

Dominokeksit olivat usein Harrin iltapäiväteen lisäherkku. Niistä oli iloa myös lähikaupunkiin suuntautuneella retkellä – ne olivat käytettävissä jo menomatkalla ja supermarketia etsittäessä. Ulla vaasi mukaan myös erittäin niukkaenergiseen ruokavalioon käytettäviä vlcd-valmistepusseja. Nimittäin ne ovat jauhemuodossa ja niissä on runsaasti proteiinia – nesteet painavat paljon, joten niitä ei voi juurikaan voi kaukomaille kantaa. Leirikeskuksessa ruoka oli kuitenkin liikkujalle hyvin sopivaa, joten vlcd-valmisteita ei tarvittu.

Ksylitolipurukumia (Mariannekarkkeja, suklaata, sisua)

Ksylitolipurukumi on suomalaisen ”eväs” lentoon noustessa ja hammasputsauksen vahvistaja. Harri huomasi Marianne -karkkien säästyvän hyvinä Afrikan lämmössä - ainakin huoneessa. Suklaa ja ksylitolisisu olivat monelle kenialaiselle iloinen yllätystuliainen.

Pyykkipoikia, narunpätkä ja hajusteetonta pyykinpesuainetta

Pyykkipojat ja narupätkä saattavat Afrikassa matkatessa nousta arvoon arvaamattomaan – tai ainakin säästää parilta kauppareissulta. Perillä olin onnellinen varaamastani hajusteettomasta pyykinpesuaineesta, sillä sellaista ei olisi paikallisesta kaupasta ainakaan helposti löytynyt. Afrikkalaiset tuntuvat pitävän voimakkaista tuoksuista.

Terveisin Ulla