Ulla yllättäen puolimaratonilla :) - Sataa sataa ropisee ...

Torstai 13.3.2014

Yhteinen aamuverryttelyjuoksu

Lähdimme yhdessä lenkille klo 6.35. Harrilla oli ohjelmassa vain kahdeksan kilometriä ja Ullalla puolestaan ”maratonspecial” eli 3 km verryttely + 10 -12 km juoksua + 3 km verryttely. Teimme yhdessä verryttelyjuoksun Ullan tahdissa eli Harri ”sahasi” edestakaisin juosten varmaan kilometrin enemmän. Tämä oli ensimmäinen sumuaamu eli paras mahdollinen Ullan ”leirin” pisintä matkaa ajatellen. Harri saatteli Ullan Eldoretin tien varteen ja kertoi millaisia maamerkkejä on viiden kilometrin kohdalla (jossa en ollut käynyt). Totesin Harrille, että matkamittarin kanssa voin mennä pidempäänkin, ettei lopussa tarvitse lähteä 3 km:n verryttelylle. Vielä totesin, että tavoitteeni on tehdä juoksuosuus alle 10 minuutin kilometrivauhtia.

Ulla seurasi ekan kerran kilometrivauhtiaan

Eldoretin suuntaan on paljon alamäkeä ja lisäksi loivia nousuja – viimeksi mainittuja kuten Pohjanmaalla. Etenin leppoisasti, nyt menoa voi kuitenkin kutsua juoksuksi alkuviikkojen hölkyttelyn sijaan. Matka taittui mukavasti ja jo neljän kilometrin kohdalla päätin, että käyn kääntymässä 7,5 kilometrin kohdalla. Kiva oli seurata keskivauhtia matkamittarista. Se oli noin 8:20 viiteen kilometriin saakka ja 8:50 7,5 kilometrin kohdalla. Oli mukava seurata uusia maisemia – lakeutta, jossa on harvakseltaan taloja kaukana ja vastaantulijoista (ihmisiä ja karjaa) ei juuri lainkaan. Päätin, että juoksen 15 km ja sitten teen verryttelylenkin, niin ”saan kasaan puolimaratonin”. Paluumatkalla ostin itse ensimmäisen limsapullon tienvierustan kioskista, ”nestehuolto” sujui muutenkin mainiosti taskussa olleen pikkupullon johdosta. Vauhti hidastui ollen 8:30 ja ylikin noin 13 kilometrin kohdalla. Tutulla polun osuudella rupesin kiristämään vauhtia, jopa ylämäessä (!) ja niin 15,1 kilometrin kohdalla keskivauhtini oli 8:20. Siten iloisena verryttelylenkille ja kämpille tullessa totesin Harrille, että yllättäen juoksin puolimaratonin (ja aika oli parempi kuin ainoalla aikaisemmalla sellaisella Kangasalla). Harri: Hurraa Ulla!

Harri altaassa ja hiekkatiellä

Harri pulahti altaaseen juoksemaan tunniksi aamiaisen syötyään. Parin tunnin tirsojen jälkeen kutsui reipas 15 km maisemareittiä ja Eldoretin suuntaan sekä takaisin leirikeskukseen. Taivas oli pilvinen ja enteili sadetta. Mukavasti sain pidetyksi vauhtini reippaana koko ajan – leirikeskukseen saavuin ajassa 1:13:03 (4:55 min/km). Hyvä treeni!

Lepoa sateen ropistessa

Kumpikin leiriläinen oli lounaan jälkeen poikki ja lepo teki terää. Neljän maissa iltapäivällä alkoi rankkasade ja välillä ukkosti, sähkötkin menivät pitkäksi aikaa. Ihmettelimme ääneen, miten kasvit ja puut kestävät rajut muutokset – täällä maaston on rutikuivaa kuukausia jatkuneen helteen johdosta. Mieleen tuli myös afrikkalaismajojen sateenpitävyys. Sadetta piisasi kirjoitushetkeen eli klo 18.30 saakka.

Nyt päivälliselle! Hyvää illan jatkoa ja öitä! Ulla ja Harri

Itenin korkeuksissa ei ole todettu Malaria hyttysiä, mutta

moskiittoverkkoa kyllä käytimme aina öisin.

 

 

Sataa sataa ropisee ...

 

 

... ja edelleen sataa.

 

Julius ja Sibylla Nakurun juoksukisoihin – kenialaisten kaipaamaa sadetta – uintia ja allasjuoksua

Keskiviikko 12.3.2014

Harrin aamutreenit

Harri heräili tänä aamuna jo klo 05:50 ja yritti saada blogia päivitetyksi. Internet-yhteydet eivät toimineet eilen illalla, eikä vielä tänä aamunakaan, joten valmistelin itseni juoksukuntoon. Hyvästelin ensin kolumbialaisen Yolandan kotimatkalle. Hän osallistuu New Yorkin puolimaratonille ensi viikonloppuna ja pääsee vasta ensi maanantaina kotiinsa Kolumbiaan. Tsemppiä hänelle! Ulla jäi nukkumaan J.

Päätin kiertää kaksi kertaa maisemareitin ja neljä kilometriä päälle, jolloin 20 km täyttyi. Tänään kaksikymppinen sujui rennommin kuin eilen aamulla. Kauniisti aurinko alkoi nousta vuorten takaa – ensin punerrus ja sitten keltainen kirkkaus saapui iloksemme. Melko samaa vauhtia painelin kuin eilenkin, loppuaika 1:56 (5:48) leirille saavuttuani. Aurinko paistoi lämpimästi.

Ulla oli herännyt ja siksi kiiruhdimme aamupalalle. Tein pienen muutoksen tämän päivän toiseen treeniin. Minun oli tarkoitus juosta kevyttä 10 km ja sisällyttää viimeiseen kilometriin 10 x 100 metrin vedot. Päätinkin lähteä aamupalan jälkeen vetotreeneihin Eldoretin tielle. Mukavasti sain nopeutta kinttuihini, vedot välillä 3:15-3:28 min/km, mukana sekä alamäkeä että ylämäkeä. Vetotreenien jälkeen lepäilin runsaan tunnin, jolloin Ulla kävi omalla kevyellä 50 minuutin lenkillään ja venyttelemässä.

Uintia ja allasjuoksua

Tämän jälkeen kiiruhdimme uima-altaalle, Ulla tavallisessa uimapuvussa postikortteineen ja minä Timo-työkaverini lainaamassa triatlonistin märkäpuvussa. Kiinnitin juoksuvyön ja sitten pulahdin viileään altaaseen. Juoksin altaassa tunnin verran. Erittäin kevyesti juoksu onnistui märkäpuvussa. Lisäksi minulla oli räpylähanskat käsissä. Mielettömän mukava treeni ja vaikutti hyvin palauttavalta. Myös Ulla pulahti altaaseen ja nautti uimisesta pilvisen taivaan alla.

Julius juoksukisoihin – viimeinen hierontakerta

Lounaan jälkeen kiiruhdimme hierontaan Juliuksen luo. Julius ilmoitti, että hän osallistuu 1.500 metrin kisajuoksuun Nakurussa perjantaina ja lauantaina ja hän lähtee sinne jo huomenna torstaina. Näin perjantaiksi sovittu hieronta peruuntui ja tämä hierontakäynti jäi leirijakson viimeiseksi. Julius oli erittäin pahoillaan muutoksesta. Totesimme, että hänen on ilman muuta päästävä osoittamaan juoksutaitojaan, jos vaikka joku koutsi huomaisi hänet. Hieronta oli jälleen taivaallista. Haikeat jäähyväiset ja erotessa oli surullinen mieli niin Juliuksella kuin meillä. Mutta ehkä tapaamme vielä joskus uudelleen J. Tänään saimme päivällä sadetta ensimmäisen kerran leirimme aikana. Muutaman kerran on saatu kuuroja öiseen aikaan.

Ryhmäjumppaa, blogipäivitystä, piipahdus Sibyllan luona, Susan ja intialainen veroneuvoja

Iltapäiväteen jälkeen Ulla suuntasi HATC:in ryhmäjumppaan Harrin jäädessä päivittämään blogia. Nyt illansuussa näyttää nettikin toimivan. Ryhmäjumpan jälkeen Ulla jäi vielä kuntosalille venyttelemään ja sinne saapui Sibylla (nuori nainen, jonka Ulla tapasi gymissä leirin alussa ja monessa eri vaiheessa). Sibylla oli jo aiemmin toivonut, että kävisimme hänen kotonaan ja näkisimme hänen lapsensa. Nyt oli siihen viimeinen mahdollisuus, sillä Sibyllakin lähtee huomenna Nakuruun juoksukilpailuihin, lajina 800 m. Piipahdimme ruokakioskin kautta Sibyllan luona. Koti oli yksi huone rivitalossa alle kilometrin etäisyydellä HATCista. Sibylla kertoi siivonneensa koko päivän ja siistissä kodissa tuolien (muoviset puutarhatuolit) päällä olikin pitsiliinat. Sibylla asuu tyttärensä kanssa ainakin ensi jouluun saakka Itenissä juoksuharjoittelunsa vuoksi ja jouluksi hän palaa kotiseudulleen Turkestaniin. Pienen vierailun aikana Sibylla esitteli meille kirjasen avulla maisemia ja elämää Turkestanissa. Siellä ihmiset ”vuoraavat” itsenä ruskealla kankaalla ja heillä ei ole vaatteita. Lämpöä Turkestanissa on jopa 40 astetta, joten päivän työt rytmitetään lämpötilan perusteella. Lyhyt vierailu Jumalaan täydellisesti luottavan Sibyllan pienessä kodissa oli koskettava ja avartava.  

Ilta-aterialla pöytäämme tuli uusi leirinaapurimme – Etelä-Afrikassa asuva nuori, vaaleaihoinen, yksin matkustava rouva, jonka 2-vuotiaan tyttären kuvan näimme. Susan kertoi, että juoksu on hänen harrastuksensa ja HATCissa hän tekee päivät etätöitä tietsikalla ja aamuin+illoin juoksee. Ilta-aterialta poistuessa meitä tuli kättelemään intialainen 55-vuotias herra, joka hänkin oli saapunut leirille tänään. Tämä veroneuvojaksi osoittautunut herra kertoi tekevänsä töitä neljä tuntia päivässä ja pitävänsä breikkiä töistä matkustelemalla lähes joka toinen kuukausi. Hän oli googlaamalla löytänyt HATCin ja todennut: lähdenpä Keniaan enkä Amerikkaan. Herra oli juossut kuusi maratonia. Hän halusi Harrilta neuvoja kuntonsa parantamiseen (ylipainoa, polvivaivoja) – hän oli kuullut leirin liikuntaohjaajalta, että altaassa juoksevalla ikääntyneellä, pojalta näyttävällä, on hyvä kunto.

Ilta-aterialta huoneeseemme kävellessä olimme kumpikin pyörryksissä elämisen ääripäiden kohtaamisesta parin tunnin sisällä – köyhyyttä ja rikkautta. Tyytyväisyydessä ja kiitollisuudessa ei ollut onneksi voittajia – tapasimme tasapainoisia ihmisiä.  

Tässä oli HATC:in keskiviikko – toivottavasti siellä Suomessa jatkuvat keväiset ilmat.
 

Hyvää illan jatkoa ja öitä! Ulla ja Harri

Kolumbialainen Yolanda on lähdössä yksinään

Matatulla Eldoretin lentokentälle.

 

Yolanda oli erittäin mukava tuttavuus leirillä.

Saimme häneltä kutsun Kolumbiaan ja me kutsuimme

puolestaan Yolandan Suomeen poikansa kanssa.

                                                 Alla Ulla on kuvannut Itenin maalaismaisemia, eläimiä                                                      ja ihmisiä työssä ja kulkemassa kukin minnekin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                           Uima-allas odottaa auringonpalvojia ja uijia.

 

                               Harri suorittaa tunnin juoksun uima-altaassa märkäpuku päällä.
                               Upea kokemus!

 

 

 

 

 

 

                                            Ulla nauttii uimisesta, kuten kuvista huomaa:

 

 

 

 

 

 

 

Ulla ja Sibylla vierailumme yhteydessä. Sibyllaalla on kaunis pieni koti.

Sibylla ja hänen poikansa.

 

 

 

Juoksijakuuluisuuksia

Tiistai 11.3.2014

Tiistaina Harri keräsi kilometrejä yhteensä 30, ensin aamulla kevyttä 20 km ja kolmen tunnin kuluttua kevyttä 10 km. Ulla jäi nukkumaan aamulla ja lupasi lähteä lenkille noin tunnin kuluttua minun lähdöstä – mutta unta maittoi eilisen hieronnan jälkeen aina aamulenkiltä tulooni saakka.

Tein kummatkin lenkit maaseutureittiä. Melko raskaalta tuntui ensimmäinen, mutta toinen jo tuntui helpommalta. 20 km:iin kului aikaa 1:49 (keskivauhti 5:47 min/km) ja kymppiin 59:40 (keskivauhti 5:57 min/km). Eldoretin tielle tullessani aamulla kävin ostamassa pullollisen Fantaa. Kioskimyyjä esitteli itsensä 36 -vuotiaaksi Willy Korir Kimutai maratoonariksi http://www.iaaf.org/athletes/kenya/willy-korir-kimutai-238126#progression), joka oli juossut pari vuotta sitten maratonin aikaan 2:17:27. Hän kertoi monen nuorena hyvin menestyneen kenialaisen juoksijan lopettavan juoksun nelikymppisenä, mistä alkaa heille aiheutua terveydellisiä ongelmia.

Ulla: Yhdistin ”iltapäivän” tasavauhtilenkkini ja aamun 30-45 minuutin verryttelyn yhdeksi tiimellykseksi kello 10-11.15. Ekaksi vähän verryttelin, sitten juoksin tasavauhtia 2 x 2,5 km ja sitten jalat tuntuivat tosi mukavilta, joten jatkoin hissutellen aina Harrin toiselle lenkille lähtöön saakka.

”Voisitte olla poikiani”

Ulla: Viime viikolla jonain iltana kuuden maissa olin tekemässä päivittäistä ”kehonhuolto-ohjelmaani” (selkä-hartialiikkeitä mm. stretsnauhan kera). Kuntosalissa oli lisäkseni vain kaksi nuorta kaveria. Hyvän musiikin soidessa, etunojapunnerukseni aikana katseeni tavoitti seuraavaa: Toinen kavereista VIESTITTI ELEIN toiselle, että musiikki on tempaavaa ja olisi aika jytätä. Toinen alkoi tanssia, haki pallon ja rupesi musiikin tahdissa tekemään pallolla jalkapalloilijan (?) temppuja. Minulle tuli kavereiden hyvästä yhteispelistä niin kova ikävä Valtteria ja Perttua, että huomaisin silmäni kostuvan. Temput pallon kanssa ja niiden kuvaaminen kännykkään jatkuivat pitkään – yli 20 minuuttia kuten ohjelmanikin. Poikien ollessa lähdöstä salista kerroin heille mitä iloa he olivat antaneet ja herättäneet syvän omien poikien ikävän. Totesin, että te voisitte olla poikiani. Siitä ilahtuneena ”pallotemppupoika” teki käsiläpäytyksen ja totesi ”Thank you”.  Toinen pojista oli seuraavana päivänä leiriltä poistunut fysioterapeutti ja ”pallotemppupoika” osoittautui paria päivää myöhemmin seuraavan kappaleen Taoufiksi. Harrille totta kai kerroin asian jo samana iltana – ja nyt Taoufik on ”meidän poika”.

Olympiavoittaja Taoufik Makhloufi

https://www.google.fi/#q=Eaoufik+Makhloufi

 Taoufik Makhloufi on 25 -vuotias algerialainen keskimatkojen juoksija ja 1 500 metrin olympiavoittaja Lontoon Olympialaissa 2012. Taoufik Makhloufi on sijoittunut Välimeren kilpailuissa 2009 neljänneksi 1 500 metrillä. Hän on elegantti nuori mies ja aina pukeutunut tosi tyylikkäästi. Hän on treenannut täällä HATC:issa jo useita kuukausia ja aikoo jatkaa ainakin huhtikuun alkuun. Hän on erittäin sosiaalinen ja tullut juttuun myös meidän kanssa erinomaisesti. Tänään aamupalalla osuimme samaan pöytään ja juttelimme esim. taloustilanteessa Algeriassa ja Suomessa sekä kuulimme Taoufikin neljän kuukauden ajasta Tukholmassa.

 Olivera Jevtic

http://fi.wikipedia.org/wiki/Olivera_Jevti%C4%87

 Serbialainen naisjuoksija Olivera Jevtic on kestävyysjuoksija, joka on keskittynyt pääasiassa maratonille. Jevtić pitää hallussaan maratonin Serbian ennätystä ajalla 2:25:23, jonka hän juoksi Rotterdamin maratonilla 2003. Jevtić voitti EM-kisoissa 2006 Serbian kaikkien aikojen ensimmäisen EM-mitalin juostuaan maratonilla hopeaa. Jevtić oli Ateenan olympialaisissa 2004 parhaana eurooppalaisena kuudes naisten maratonissa, edustaen tuolloista Serbia ja Montenegron valtioliittoa.

Olivera Jevtic on Harrille tuttu usean vuoden ajalta HATC:ista. Nyt hän on viettänyt Itenissä usean kuukauden ja aikoo palata Iteniin uudelleen marras-joulukuussa riippuen kisamenestyksestä. Hän on ollut usean vuoden ajan Serbian nopein naismaratoonari. Ikää taitaa olla jo yli 35 vuotta. Lontoon Olympialaisissa hän sijoittui maratonilla kuudenneksi. Hänen kautta sain selville aikoinaan hyvän Julius-hierojan. Oliveran mukana on aina koutsi Slavko Kuzmanovic, joka tuntee hyvin Lasse Virenin ja Juha Väätäisen. Mukavia tyyppejä ja hakeutuvat monesti seuraamme leirillä ja kannustavat meitä omissa treeneissämme.

Ionescu Marius

Romanialainen pellavapää Ionescu Marius, http://en.wikipedia.org/wiki/Marius_Ionescu, on Romanian kovia juoksijoita. Ionescu voitti v. 2003 Tampereen nuorten EM kisoissa 10.000 metrillä kultaa. Hänen ennätyksiään: 5.000m – 13:54, 10.000 m – 28:54, puolimaraton – 63:20 ja koko maraton 2:13:33. Ionescu on ystävällinen ja naurava kaveri. Hän lähti leiriltä jo runsas viikko sitten muiden romanialaisten juoksijoiden kanssa. Tämän kaverin juoksuista varmasti kuulemme myös jatkossa.

 Uintia, postikortteja, kuntosalia

Päivällä uitiin ja käytiin kuntosalilla sekä kävelyllä Itenin keskustassa postissa. Postirouva Evelyn otti vastaan hymyillen ja oli mielissään tapaamisesta, koska emme ehtineet jutella hänen kanssaan pari viikkoa sitten Gospel-messussa. Hän toivotti tervetulleeksi uudelleen.

Melko rauhalliselta on vaikuttanut leirielämä tänään. Huomenna aikaisin aamulla on lähdössä leiristä kolumbialainen Yolanda Caballero, http://en.wikipedia.org/wiki/Yolanda_Caballero. Hän matkustaa New Yorkiin puolimaratonille – menestystä hänelle!

 

Päivä alkaa olla pulkassa, joten hyvää illan jatkoa ja rauhallisia unia! Ulla ja Harri

PS. Aulille lämpimät syntymäpäiväonnittelut 12.3.2014 johdosta!

Kuva päivälliseltä, I

 

Kuva päivälliseltä, II

 

Kuva päivälliseltä, III

 

Kuva päivälliseltä, IV

 

Viimeinen leiriviikko käynnistyi

Maanantai 10.3.2014

Harrin aamujuoksu

Uuden ja meidän leirimme viimeisen viikon alkajaisiksi Ulla sai jäädä nukkumaan, kun Harri lähti 20 km:n kiihtyvälle lenkille St. Patrickin suuntaan aivan samaa hiekkatietä kuin kuusi päivää sitten. Aloitin rauhallisesti Itenin keskustan suuntaan. St. Patrickin koulun jälkeen sain kiinni pari kenialaista juoksijaa, Isabelin ja Jordanin. He olivat liikkeellä kevyellä aamulenkillään. Isabel on juossut maratonin aikaan 2:46 ja ihmetteli, että olin vain n. 7 minuuttia hitaammin juossut maratonennätykseni. Korkea ikäni ja hyvä juoksukuntoni ihmetytti heitä. Taivalsimme yhdessä noin seitsemän km, minkä jälkeen suuntasimme omille reiteillemme. Yritin noudattaa samaa sääntöä kuin aiemmin eli 7 km:n välein nostaa syketasoa 10 bongolla. Nyt en siinä onnistunut ihan niin hyvin kuin viimeksi, koska seurassa tuli aluksi juostua vähän liian kovalla vauhdilla. Ylämäkijuoksu alkaa sujua jo jotenkuten. Leirikeskukseen saavuttuani mittari näyttäi 15 km, joten nostin syketasoa entisestään juostessani alamäkipolkua Eldoretin suuntaan. Sain vauhtini nousemaan 4:30 min/km 4. ja 3. viimeisillä kilometreillä (keskivauhti 5:29 min/km). Syketasoni vaihteli matkan aikana välillä 102-140. Treeniin kului aikaa yhteensä 1:49 eli sama lukema kuin viimeksi. Hyvä oli harjoitus jälleen.

Tuntui taivaalliselta päästä suihkuun ja pulahtaa viileään uima-altaaseen. Ruoka maittoi aamupalalla.

Päivä hulahtaa aina tosi nopeasti

Aamupalan jälkeen Ulla lähti 45 minuutin kevyelle lenkilleen ensin Itenin suuntaan ja takaisin ja sitten vielä muutama kilometri tutuksi käynyttä maisemareittiä ja takaisin. Aurinko paistoi tosi lämpimästi. Vaihdoimme viestikapulan tavoin huoneemme avainta Harrin lähdettyä päivän toiseen harjoitukseen, 8 km:n kevyelleen. Harri onnistui pitämään nyt juoksunsa kevyenä (5:30-6:28), jolloin lenkkiin kului aikaa 49:26.

Palattuaan Ulla kävi uima-altaalla ottamassa aurinkoa ennen lounasta. Lounaan jälkeen saimme levätä puolen tunnin verran ennen kuin kiiruhdimme Juliuksen luo hierontaan moottoripyöräkyydillä. Kummankin jalat alkavat jo muistuttaa juoksijan jalkoja. Ullalla on kuitenkin vielä paljon kireyttä reisissä. Ehdimme vielä kuluvan viikon keskiviikkona ja perjantaina Juliuksen hierontaan, minkä jälkeen uskoisi Ullankin reisien kireyden kadonneen.

Harri jäi lepäämään hieronnan jälkeen, mutta Ulla suuntasi kuntopiiriin kuntosalille – vatsalihasten kiinteytystä J.

Nopeasti maanantai on kulunut, kohta siirrymme päivälliselle.

Teillä on siellä Suomessa lähes 10 astetta lämmintä ja kevät kohta on käsillä – upeaa!

Terveisin Ulla ja Harri

Aamu alkaa raikkaana ja kauniina!

 

Aringon kajastuksen voi jo erottaa, klo on 6:20.

 

Maisematiellä Ulla tulee Harria vastaan.

 

Hyvin Ullan askel nousee ...

 

Huoneen avain on vaihdettu.

 

Nyt Harri lähtee omalle lenkilleen.

 

HATC:in portilta avautuu Eldoret-Iten

tielle tällainen näkymä.